 |
| Taikan ja Iinan ja Pennin oikealla oleva kuva Sirpa Saari. |
Huh! Messariviikonloppu oli täynnä tohinaa (+väsymystä), mutta ennen kaikkea hyvää seuraa, naurua ja onnenkyyneleitä.
Perjantain skippasimme kokonaan välistä, mikä oli hyvä päätös. Kolme näyttelypäivää olisi ollut meille kolmelle naiselle ihan liikaa. Siispä töiden jälkeen suuntasin kohti Tikkurilan juna-asemaa hakemaan ihanat hehkeät naiset volkkarin kyytiin suuntana Vantaan residenssi ;). Saimme viikonlopuksi vieraaksemme oikein spesiaalitytöt Katjan ja kasvattimme Taikan (FI AVA Astanjan Magicgirl). Toiset spesiaalit olivat jo residenssissämme tutut Iina ja sheltit Urho ja Inga. Eihän siitä aikaisesta nukkumisesta mitään tullut, kun naurua piisasi yömyöhään asti ;).
Lauantaina shelttikehällä riitti tohinaa. Olimme ilmoittaneet kaksi shelttiä rouva Heikkinen-Lehkoselle. Vitsailin hieman Pennin neljän vuoden takaisen tuloksen uusiutumisesta, mutta viimeistään silloin kun näin listan valioluokan nartuista olin vetänyt haaveet vessasta alas. Taso oli erittäin kova ja luettelo oli täynnä hienoja shetlantilaisia.
Ensimmäisenä porukastamme kehään tepasteli Taika, mikä esiintyi oikein reippaasti 1,5 vuoden tauon jälkeen. Rouva tuomari tykkäsi agilitytykistämme ja kehäsihteeri heilauttikin Taikalle punaista lappua. Kilpailuluokassa neiti Taika oli hienosti
AVK2 kera SA:n! Messarista siis plakkariin oikein upea tulos, mistä saamme olla iloisia (taisi joku vähän kehän reunalla tirauttaakkin ;)).
Valioluokka oli täynnä upeita narttuja, joten kun Pennin kohdalla heilahti
punainen lappu, niin oli odotukset ylitetty. Kilpailuluokasta pääsimme pois aika nopeasti, mikä oli ihan arvattavissa. Kuten minä vitsailinkin kehän jälkeen, että nainen saa muuttaa mieltään, jos tahtoo. Pennin arvostelu oli nimittäin hieman eri kaliiberia kuin muutama vuosi sitten:
Hyvät mittasuhteet ja oikea koko. Hieman kevyt kuono ja pyöreä kallo. Isot korvat. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Hyvä lapakulmaus ja täyteläinen eturinta. Erinomaiset takakulmaukset. Vetävä askel. Pari välihammasta puuttuu. Hyvässä karvassa. Puhdas väri.
Ihan oli kuitenkin meidän näköinen arvostelu. Penni on koira, mistä joko tykätään tai sitten ei. Lauantaina näin. Mutta olin onnellinen, kun JOKU viitsi ensimmäistä kertaa Pennin elämässä kurkata ihan kunnolla sinne suuhun. Sieltähän ne pari välihammasta on aina puuttuneet :).
Kateellisena katsottiin tyttö(nais)porukalla viereisen bernikehän kannustushuutoja ja toisten aitoa iloa menestymisestä. Siispä otettiin ihan tehtäväksemme taputtaa oikein kunnolla menestyneille koirille. Harmillisesti mukaan ei lähtenyt hirveästi porukkaa, mutta kannustus messarissa oli kuitenkin parempaa kuin koskaan ennen. Minä olin erittäin vilpittömästi iloinen muiden koirien menestyksestä, onnittelut siis kaikille tittelin napanneille, sertin saaneille ja muutenkin tuloksiinsa tyytyväisille!
Sunnuntai koitti ja sanotaanko, että sänky kello 6.30 aamulla tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin messukeskuksen kylmä tila. Rankka päivä vaati lauantaina veronsa, mutta urhollisesti lähdimme neljän shetlanninlammaskoiran kanssa kohti messukeskusta. Onneksi kehä oli sama kuin lauantaina, joten suunnistamiseen ei kulunut turhaa aikaa. Tuomarina täysin tuntematon (mutta kuulopuheiden mukaan tiukka) Johan Wulteputte.
Ensimmäisenä kehään iloisesti (<3) tepasteli juuri sunnuntaina 7kk täyttänyt merlepoikamme Urho. Urho esiintyi aivan ihanasti ja sanotaanko, että minä siinä kehän laidalla taisin vähän onnenkyyneleitä tirauttaa. Valitettavasti tuomarin mielestä Urhosen liikkeet olivat vielä pentumaiset (hmmm :D), mutta arvostelu oli todella hieno. Tuloksena
PEK2 :).
 |
| Kaksi ihanaa :). Urho 7kk ja Iina fiilistelemässä kehällä. Kuva: Satu Tuominen |
(Arvostelussa valitettavasti pari epäselvää kohtaa, laitan sen heti, kun saan ne selville.)
Uroksissa näkyi tuttu ihana Pennin Chili-poika. Chili oli hienosti
AVO ERI1 SA VA-SERT. Petri esitti sen todella hienosti ja poika todella oli edukseen kehässä. Lämmitti mieltäni oikein kovasti :).
Seuraavaksi kehään asteli meidän junnutyttö neiti Helli. Odotukset eivät olleet todellakaan kovin korkeat, Hellillä oli jälleen vaihde kuusi silmässä ja vauhtia riitti. Onneksi sentään yksilöarvostelussa muisti neitonen hengähtää, mutta anteeni pojotti vähän ylempänä kuin olisin toivonut ;). Noh, tulisielu ja agilitykoira, minkäs sille mahtaa. Yllätyksekseni tiukalta sedältä heilahti punainen lappu ja hymy valtasi handlerin kasvot. Odotukset jälleen ylitetty. Suuresta luokasta (olikohan meitä viitisentoista) Helli yllätti ja sijoittui neljänneksi. Hyvä me. Tulos siis
JUN ERI4. Arvostelu oli seuraavanlainen:
Erinomainen pää. Erinomainen korvien asento ja taitos. Erinomaiset hampaat ja leuka. Hieman pyöreät silmät. Erinomaiset kulmaukset. Erinomainen ylälinja. Hieman löysyyttä olkapäissä. Erittäin hyvä draivi.
 |
| Helli pöydällä. Kuva: Satu Tuominen |
Avoimeen luokkaan porukastamme tepasteli Taika. Valitettavasti Taika oli vain
erittäin hyvä (ellei täydellinen), mutta kuitenkin tulokseen olimme tyytyväisiä. Arvostelua ei valitettavasti löydy minulta, mutta muuten koira oli erinomainen paitsi turkki oli hieman liian pehmeä tarkalle turkkituomarille ja olkapäissä oli löysyyttä.
Ennen valioluokkaa olin maalannut jo komeat pirut seinille ja todennut monta kertaa, että nyt napsahtaa muuten meille EH. Valioluokan urosten arvostelua katsoessa täytyi todeta, että kyllä tämä herra uskalsi sinistä heilauttaa myös valioille. Mentiin sitten kehään ihan vaan tököttämään ilman pienintäkään jännitystä tai odotusta menestyksestä (pessimisti ei muuten pety!). Erinomaisia kauniita valiotyttöjä oli luokassa taas todella paljon.
Penni esiintyi aivan ihanasti (kuten lauantainakin) ja sain olla tyytyväinen meidän menoon. Kun ERI-lappunen vilahti olin todella iloinen jälleen. Kilpailuluokassa tajusin, että pirulainen onpas meitä karsiutunut jo melkoinen määrä pois, joten eristä sai olla jo iloinen. Kun meidät osoitettiin jatkoon olin hieman hämmästynyt. Meidät osoitettiin sitten lopulta tiukan kamppailun jälkeen kakkosiksi ja saatiin vielä menolippu pn-kehään! Aivan upeaa!
Pn-kehässä ei ollut tungosta, mutta porukkaa kuitenkin ihan mukavasti. Yhtäkkiä huomasinkin olevani top4 joukossa ja parin kierroksen jälkeen meidät osoitettiin Pennin kanssa pn2 paikalle!!! Ja silloin taisi silmäkulmassa kimaltaa kyynel. Vitsit meidän Penniä! Ensimmäisen ollessa jo kansainvälinen muotovalio vahvistuu VARA-CACIBimme ihan oikeaksi CACIBiksi! Sunnuntain tulosrimpsu on siis Pennin kohdalla
VAL ERI2 SA PN2 CACIB! Ja messarista vielä. Huh, on mulla sitten nätti neiti. Tässä vielä prinsessan arvostelu:
Erinomainen pää ja korvien sijainti. Tarpeeksi taitosta (korvissa ;D).
Erinomainen purenta. Erinomaiset kulmaukset, ylälinja ja rintakehän syvyys.
Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Erinomainen draivi.
 |
| Tunnelmia Voittajasta. Kuva: Satu Tuominen |
Kyllä täytyy sanoa, että sunnuntain menestys oli meille epäonnisille ihan tarpeellinen. Vuosi on ollut enemmän tai vähemmän kauhea, mutta hyvä seura, parhaat jutut
, itku, nauru ja LMAO oli aika hyvä piristysruiske ;).
Mitä minä muuta opin viikonlopusta.
Menestys maistuu, mutta muiden menestyksestä pitää iloita. Näyttelymenestys riippuu tuomarin mielipiteestä. Shetlanninlammaskoirapiireistä löytyy vielä aivan ihania ja sydämellisiä ihmisiä. Kateus ei ole näyttelyiden väärti. Kuulun agilitykentille. Kannattaa nauraa niin, että ei saa henkeä -se tekee hyvää (suosittelen). Rentoudu. Pidä kiinni omasta itsestäsi, omista mielipiteistäsi, tärkeistä ihmisistä ja ennenkaikkea ei se elämä ole niin pirun vakavaa aina! Muista huumori!
Kiitos kaikille ihanille seurasta! Katja, Iina, Mia, Jemina, Merja, Hanne, Marleena ja kaikki muutkin meitä tsempanneet ja kannustaneet <3. Lisäksi vielä kerran suuret onnittelut menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille. Messari oli täynnä UPEITA koiria!
