Kahden sheltin ruokinta voi olla suoranaista rakettitiedettä. Kun luulet löytäneesi juuri oikean tavan ruokkia koirasi, keksitkin jotakin parempaa. Näin kävi minulle.
Olin aina kiinnostunut raakaruokinnasta. En kokenut kuitenkaan osaavani ruokkia koiriani tarpeeksi monipuolisesti pelkällä raakaruualla, joten pysyimme koirieni kanssa hyvin pitkään 50/50 ruokinnalla eli nappulaa aamuisin, raakaa iltaisin. Kaikki muuttui kuitenkin Pennin sterkkaamisen jälkeen. Pian leikkauksen jälkeen huomasin Pennin "pöhöttyvän" aamuruuan jälkeen. Ylipainoa ei tytöllä ollut ollenkaan, mutta ulkoinen habitus kertoi jotain muuta. En aluksi kiinnittänyt asiaan huomiota juuri ollenkaan, kunnes avomieheni sanoi Pennin näyttävän hassun muotoiselta. Tutkailin asiaa tarkemmin usean päivän ajan ja totesin, että kyllä, ruuan jälkeen Penni turposi vatsasta todella paljon. Nappula meillä oli laadukasta, mahdollisimman lähellä raakaruokaa.
En katsellut asiaa tämän jälkeen kovinkaan pitkään, päätin lopettaa nappulan syöttämisen Pennille juuri siihen paikkaan. Pakastimesta löytyi onnekseni aika paljon varastooni ostamia Maukas-pötköjä, sekä Natures:menun raakaruokasekoituksia. Ruokintaan siirtyminen vaati minulta vain henkisen keskustelun itseni kanssa ja tsemppaamisen "kyllä sä siihen pystyt". Ja miksen pystyisi? Vietin tunteja netissä tutkiskellen raakaruokinnan ihmeellistä maailmaa. Päätäni särki kaikesta tästä opiskelusta.
Aluksi noudatin vähän turhankin kirjaimellisesti joidenkin nettisivujen ohjeistuksia. Huomasin, että luun suhde oli meillä liian suuri Pennille ja sain herätä yölläihanaan sonnan tuoksuun, kun luu oli tullut täysin läpi koirasta ja se ei ollut jaksanut pidättää kakkaa aamuun asti. Pienensin luun määrää hieman ja jätin sian luut toistaiseksi kokonaan pois.
Meidän raakaruokinta koostuu aikalailla broilerista, siasta, naudasta, lohesta, porosta ja lampaasta. Tosin poro on nirsoilijoille hieman liian voimakasta toistaiseksi, mutta sitkeänä sissinä aion tuupata sitä ruokakuppiin vielä useita kertoja ;).
Sisäelintä annan kerran viikossa, joko sian tai broilerin sisäelinseosta. (Helli sanoo tähän väliin, että sian sisäelinseos on ihanpskan makuista, pidä tunkkis nainen!)
Pennin kanssa ruokinta sujui erinomaisesti ja päätin kokeilla 100% raakaruokintaa myös Helliin. Huomasin, että Hellillä rähmi silmät aina, kun syötin sille nappulaa. Lisäksi Helli oli kovin hoikassa kunnossa, vaikka se sai tuplasti enemmän ruokaa kuin Pennonen. Noh, tarviiko minun edes sanoa, että raakaruokintaan siirtymisen jälkeen silmät eivät ole rähmineet enää ollenkaan! Heppunen pysyy myös paljon paremmassa lihassa.
Raakaruokinnan aloittamisen jälkeen olen huomannut koirissani seuraavanlaisia muutoksia:
Lyhyesti: olen erittäin tyytyväinen itse ja koirilla ei myöskään näyttäisi olevan valittamista. Nirppiksillekin maistuu ruoka ja mamma on tyytyväinen voidessaan vaikuttaa koiriensa ruokintaan itse näinkin paljon.
En sano, että kaikille sopii raakaruokinta ja enkä myöskään pakota ketään kokeilemaan. Markkinoilta löytyy myös erinomaisia nappulamerkkejä, mutta itse halusin kokeilla raakaruokintaa monien kuulemieni positiivisten kokemusten jälkeen!
No sanotaan nyt joku miinuspuolikin. Ei ole kiva sulattaa vahingossa kokonaista pötköä koirille sian sisäelinseosta ja halkaista sitä mömmöä veitsellä. Saat varmasti sisäelimet vähintäänkin naamaasi ja avomiehesi kuulee sinun huutavan paniikissa ja juoksevan ympäri asuntoa kaikennäköisten elinten kuorruttamana. Note to self: älä sulata koko pötköä, äläkä varsinkaan sisäelimiä.
Olin aina kiinnostunut raakaruokinnasta. En kokenut kuitenkaan osaavani ruokkia koiriani tarpeeksi monipuolisesti pelkällä raakaruualla, joten pysyimme koirieni kanssa hyvin pitkään 50/50 ruokinnalla eli nappulaa aamuisin, raakaa iltaisin. Kaikki muuttui kuitenkin Pennin sterkkaamisen jälkeen. Pian leikkauksen jälkeen huomasin Pennin "pöhöttyvän" aamuruuan jälkeen. Ylipainoa ei tytöllä ollut ollenkaan, mutta ulkoinen habitus kertoi jotain muuta. En aluksi kiinnittänyt asiaan huomiota juuri ollenkaan, kunnes avomieheni sanoi Pennin näyttävän hassun muotoiselta. Tutkailin asiaa tarkemmin usean päivän ajan ja totesin, että kyllä, ruuan jälkeen Penni turposi vatsasta todella paljon. Nappula meillä oli laadukasta, mahdollisimman lähellä raakaruokaa.
Aluksi noudatin vähän turhankin kirjaimellisesti joidenkin nettisivujen ohjeistuksia. Huomasin, että luun suhde oli meillä liian suuri Pennille ja sain herätä yöllä
Sisäelintä annan kerran viikossa, joko sian tai broilerin sisäelinseosta. (Helli sanoo tähän väliin, että sian sisäelinseos on ihan
Pennin kanssa ruokinta sujui erinomaisesti ja päätin kokeilla 100% raakaruokintaa myös Helliin. Huomasin, että Hellillä rähmi silmät aina, kun syötin sille nappulaa. Lisäksi Helli oli kovin hoikassa kunnossa, vaikka se sai tuplasti enemmän ruokaa kuin Pennonen. Noh, tarviiko minun edes sanoa, että raakaruokintaan siirtymisen jälkeen silmät eivät ole rähmineet enää ollenkaan! Heppunen pysyy myös paljon paremmassa lihassa.
Raakaruokinnan aloittamisen jälkeen olen huomannut koirissani seuraavanlaisia muutoksia:
- Pöhötys on häipynyt kokonaan Penniltä!
- Helliin jää jotain, se ei ole enää niin laiha rimpula.
- Hampaat ovat erinomaisessa kunnossa, niissä ei ole hammaskiveä ollenkaan.
- Turkki on hyvässä kunnossa, kiiltävä ja hyvän laatuinen.
- Silmät eivät rähmi ollenkaan.
- Koiran jaksaminen on ihan omaa luokkaansa, lenkilllä on enemmän energiaa kuin ennen.
- Painon hallinta on helpompaa.
- Ihmiset kehuvat kuinka hyvässä kunnossa koirani ovatkaan, jopa eläinlääkäristä lähtien!
Lyhyesti: olen erittäin tyytyväinen itse ja koirilla ei myöskään näyttäisi olevan valittamista. Nirppiksillekin maistuu ruoka ja mamma on tyytyväinen voidessaan vaikuttaa koiriensa ruokintaan itse näinkin paljon.
En sano, että kaikille sopii raakaruokinta ja enkä myöskään pakota ketään kokeilemaan. Markkinoilta löytyy myös erinomaisia nappulamerkkejä, mutta itse halusin kokeilla raakaruokintaa monien kuulemieni positiivisten kokemusten jälkeen!
No sanotaan nyt joku miinuspuolikin. Ei ole kiva sulattaa vahingossa kokonaista pötköä koirille sian sisäelinseosta ja halkaista sitä mömmöä veitsellä. Saat varmasti sisäelimet vähintäänkin naamaasi ja avomiehesi kuulee sinun huutavan paniikissa ja juoksevan ympäri asuntoa kaikennäköisten elinten kuorruttamana. Note to self: älä sulata koko pötköä, äläkä varsinkaan sisäelimiä.
Hellin mainoslause olisi liene; syö sinäkin raakaa, niin opit lentämään :D.
Oikein maukasta kuluvaa talvea teille. Me jo odotellaan kevättä ja ilmojen lämpenemistä innolla. Saapa nähdä miten käy. Sitä ennen käymme kuitenkin vielä jäälenkillä (mikä on talven ehdoton kohokohta) ja ennen kesän uinteja pyörähdämme koirauimalassa polskuttelemassa. Hellillä taitaa olla hieman ikävä uimista ja minustakin on ihana katsoa, kun se nauttii :).
Lauantaina käydään silmätarkissa, agility jatkuu samalla painolla vielä seuraavan kuukauden. Keväällä ainakin Penni saa käydä mutkan misseilemässä, vaikka eihän se täältä enää mitään tarvitse. Käydään nyt kuitenkin fiilistelemässä!
