Paikalla!

Kiireinen kevät ja kesä... Niinhän ne aina sanoo, kun on jäänyt taas koko blogi unholaan pidemmäksi toviksi. En tiedä voinko syyttää kiirettä, ehkä jonkin verran. Yritän ryhdistäytyä, sillä shelttiprinsessat ansaitsevat virtuaalimaailman huomion ja minä ansaitsen pari läppäisyä poskelle lukijoiltamme, että herään. Olin rehellisesti sanottuna unohtanut koko blogin. Vasta ystävien huutelut siitä, että en ole kirjoitellut kuukausiin mitään sai minut heräämään. No tässä sitä sitten tulee, tuutin täydeltä asiaa! Paljon on tapahtunut tässä päivityskatkon ajassa.

Palataan takaisin kevääseen. Treenasimme agilityä Hellin kanssa aina toukokuuhun asti, kunnes ryhmämme päättyi ja en ilmoittanut Hellusta mihinkään tietystä syystä. Palataan siihen kohta. Kävimme kuitenkin toukokuussa Hellin kanssa vuoden ensimmäisessä (ja Hellin vuoden viimeisessä) näyttelyssä Riihimäellä. Tuloksena NUO ERI2. SA jäi pois, koska Hellillä on vielä turhan tarmokas ote kehässä häntänsä kanssa. Toisaalta ymmärrän, mutta miten tuollaisen sähikäisen intoa voi hallita näyttelykehässä? En haluaisi mennä siihen hännän piiskaamiseen/kiroiluun ja uhkailuun siitä, että teen hännästä mustan kaulaliinan, jos se ei pidä sitä kauniisti. Helli ei sinällään nosta häntää paljon, se on yleensä selän jatkeena, mutta hänyli tuppaa heilumaan sen verran kovasti, että onhan se aikamoinen näky ;). Mutta mieluummin iloinen koiruli kuin arka perässä hiihtäjä. Ainakin minun puolestani. Lupaamme agitykin kanssa ryhdistäytyä näyttelyiden kanssa, kun turkki (joka muuten ensimmäistä kertaa Hellin elämässä irtoaa!) tulee takaisin.

Narttumainen. Pitkä kuono. Ihana ulkolinja. Erinomaisessa kunnossa. Vahva luusto. Erinomainen liikkeiden ulottuvuus ja draivi.

Syy taukoon oli nimittäin mustilaisen juoksut. Ja koska Helli on sijoituksessa, niin juoksut tarkoittivat pienen pieniä shelttivaaveja, ainakin toivottavasti. Niinpä Helli lähti kasvattajalleen ja sieltä Hämeenlinnan porukka suuntasi kohti Ruotsia komean merlen luokse. Tämä komistus astui Heppusen onnistuneesti kaksi kertaa ja sain Hellin odotusajaksi itselleni. Ette arvaakaan kuinka monta kertaa päivittelin ja ihmettelin sitä, että kuka on vaihtanut minun Hullu-Hellin johonkin toiseen koiraan? Käytös oli nimittäin rauhallista, jopa pelottavan seesteistä. KOKO odotusajan. Yleensä kaikesta innostuva Helli oli nyt niin AIKUINEN ja kuuliainen. Oikeastaan todella hyvä asia, sillä odotusaika sujui erinomaisesti. Pahoinvointia oli yhdessä vaiheessa todella paljon ja oksennus oli herkässä, mutta sekin meni onneksi ohi. Koko odotusajan Helli söi kuin jellona, ennen nirsolle raakaruokailijalle ei maistunut kuin tietyt ruuat, mutta nyt se olisi syönyt vaikka pieniä kiviä, jos niissä olisi ollut jokin herkullinen kastike päällä.

Odotusaika meni nopeasti ja niinpä eräs sunnuntai äidin oma silmäterä suuntasi kohti Parolaa kasvattajansa luokse. Eikä siinä mennytkään kuin reilu viikko, niin pennut ulostautuivat maailmaan. Ja tässäkin on oma tarinansa, sillä Helli ei kyllä merkilläkään näyttänyt synnyttävänsä pentuja. Lämpöjä mitattiin ahkerasti, mutta ne eivät menneet alle 37 eikä nousukaan ollut huomattava. Yöllä Heppunen oli hypännyt sängystä alas tyynen rauhallisesti ja synnyttänyt kolme pentua täysin peräkkäin! Ja aivan rauhassa! Pennihän teki aikanaan saman tempun, kasvattajan ollessa töissä, Penni oli tuonut maailmaan viisi pientä shetlantilaista. Ja molempien käytös on ollut ennen synnytystä tyynen rauhallinen. Meillä Sofi synnytti pentuja vuorokauden ja sitä ei kyllä voinut olla huomaamatta. Niin ne on erilaisia!

Merle (n) ja trikki (n)

Maailmaan syntyi kolme plussapalloa; yksi tricolour narttu, yksi merle narttu ja yksi merle uros! Ja olihan niitä mentävä katsomaan heti, kun tilanne oli rauhoittunut.

Merle (u)

Ihastuttavia pieniä! Pennut syntyivät siis tasan kuukausi Hellin oman 2v syntymäpäivän jälkeen, eli 4.8.2014. Pallerot ovat nyt n. 2,5 viikkoa vanhoja ja kun kävimme niitä sunnuntaina jälleen ihastelemassa, niin iso tyttö (eli merle narttu) oli aukaissut ja silmänsä. Voisin uskoa jo, että myös muut ovat ne jo aukaisseet tai aukaisevat lähipäivinä :).

Hypätään pentusista näyttelymaailmaan vielä hetkeksi. Nimittäin minä hullu olin ilmoittanut Penni kahdeksan kuukauden tauon jälkeen World Winneriin! Hah! Tuomarina oli herra, jolle en koskaan ollutkaan menossa, mutta jälleen meikäläinen puhuttiin yli ja ympäri ja 85€ meni taivahan tuuliin (ja joo, en edes ehtinyt siihen halvempaan ilmoon....). Tuomarina toimi Grandgables shelttikasvattajana tuttu Guy Jeavons Kanadasta. Oletuksena siis se, että tulemme Pennosen kanssa EH:n kera kehästä ulos. Ja eipä mitään, tämä tuomari yllätti minut ihan kokonaan! Hän nimittäin tykkäsikin ihan enkkulinjaisista shelteistä! Jotenkin kuitenkin minulla oli tunne, että nyt se valioluokan ensimmäinen EH napsahtaa, mutta eipä mittään kuule! Meille vilautettiin ERInomaista! En sanoisi, että hra Jeavonsia kovinkaan tiukaksi tuomariksi, mutta kyllä siellä valioluokassa heilahti jopa H-lappu. Mielestäni on hyvä, että tuomarit eivät välittömästi oleta kaikkien valioiden olevan hyviä, koska näinhän ei aina ole. Olimme siis kovin tyytyväisiä tulokseen ja ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, kun meidät poimittiin jatkoon. Siinä me sitten seistiin muiden kauniiden valioiden kanssa ja tuomari sijoitteli meitä järjestykseen. Emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon, mutta se ei todellakaan ollut oletus. Olin erittäin iloinen jatkopaikasta, koska valioluokassa koiria oli reilu kaksikymmentä kipaletta. Arvostelu lisätään Pennin sivuille, koska tähän hätään en sitä tietenkään löydä ;).

Viikko MV:stä suuntasimme kohti shelttien erikoisnäyttelyä. Matkassa junioreihin suuntaava Hormooni-Hullu (eli Urho), valioluokkaan tepasteleva Penni ja mummojen kanssa hauskaa pitämään Sofi. Matkaseuraksemme saimme Petran, joka oli ilmoittanut ihanan Medya-neidin junioreihin. Meidän Inga ja Petran Taika sai tulla pitämään jöötä näyttelytelttaamme ja hoitamaan maskottien virkaa. Paikalla olimme hyvissä ajoin, mutta järkytykseksi näyttelypaikka oli aivan kaameassa kunnossa!  Nurmikko oli aivan liian pitkä (ja märkä) ja maa oli todella möykkyinen ja epämukava. Kauhistelin jo ääneen sitä, että meidän valiohan ei tuolla nurmella liiku, eikä se alkuun liikkunutkaan, koska märkä nurmikko on meidän Pennin ehdottomalla NO-NO-listalla. Onneksi päivän mittaan nurmikko kuitenkin kuivui!

Pienen Urhon kanssa suuntasimme sitten urosten pelleluokkaan, eli junioreihin. Ainakin Urho onnistui siitä sellaisen tekemään, sillä se oli hoksannut näyttelypaikalla olevansa UROS ja alkoi uhittelemaan kaikille muille uroksille karvat pystyssä. Leirimme lähellä oli juoksuisia narttuja, joten tarkkanenäinen nuori uros ei tietenkään voi olla asiaa huomaamatta. Pöytää lukuunottamatta esiintyminen oli kuitenkin ihan kohtuullista, Urho jostain syystä inhoaa pallien kokeilua, joten se on meille vielä suuri haaste. Kun takapäästä kokeillaan onko timantit paikallaan, niin Urho hyppäisi mielellään pöydältä alas, vaikka noin muuten miellän sen ihan rohkeaksi sheltiäiseksi. Noh, tuomarikin tajusi valuvasta kuolasta ja pälyilevästä käytöksestä, että meidän Nuuttinen on varmaan bongannut pari narttua näyttelypaikalta ;). Tuloksena Urholle EH mukavalla arvostelulla:

Kuva: Sirpa Saari

Erittäin urosmainen pää ikäisekseen. Suloiset silmät. Kaunis, hyvin rikkoutunut sininen väri. Kaunis muoto, mutta toivoisin parempia etu- ja takakulmauksia, mikä parantaisi liikettä.

Seuraavaksi kävin handlerihommissa viereisen teltan Whirling's-tallissa. Sain esitettäväkseni aivan ihanan Muska-neidin, joka osottautui oikeaksi showgirliksi! Muskan kanssa yhteistyö sujui hienosti ja tuloksena ERI! Tämän neitokaisen esitän kyllä mielelläni uudestaan, mikäli sille on tarvetta :).

Valioluokassa oli yllättävän vähän sheltiäisiä. Penni esiintyi aivan loistavalla asenteella kehässä ja pitkä nurmikko ei ollut ollenkaan niin paska kuin aamulla. Valitettavasti kuvia katsoessani on todettava, että meidän Pennin jalat eivät näy melkein missään kuvissa. Pennillä on myös todella pitkä ja vetävä askel, mutta jopa meidän super-liikkuja laukkasi pari askelta kehässä, koska liikkuminen oli joissain kohdissa aika mahdotonta. Myöskin ensimmäistä kertaa ikuisuuteen minä jouduin kävelemään neidin kanssa kehässä! Tuloksena hienosti kuitenkin VAL ERI2 SA (PN5):

Kauniin tasapainoinen. Hyvin rakentunut. Miellyttävä pää. Toivoisin parempaa silmien muotoa. Ihanat liikkeet.

Sofia-neiti nappasi veteraaneista EH:n, tuomarin ajatellessa neitiä suureksi. Sofilla on säkää 36cm, mutta kieltämättä karvanlähtö sai jalat näyttämään pidemmiltä kuin yleensä. Soppa-neiti esiintyi oikein reippaasti kehässä:

Hyvä ulkolinja. Toivoisin parempia kulmauksia eteen ja taakse. Hienostunut pää. Hienot korvat. Toivoisin pienempää kokoa. Hyvät liikkeet.

Pyörähdin vielä Silimen kasvattajaryhmässä Pennin kanssa ja esitin Röllin jälkeläisryhmässä Skip-nimisen merlen, joka lukeutui myös erittäin helpoksi handlattavaksi :).

Seuraavaksi meillä on suuntana Pennin kanssa Tervakoski kv 30.8. Peppana saa mennä sinne keimailemaan Espanjalaiselle tuomarille ;). Sitten onkin kalenteri taas tyhjää täynnä...

Laitetaan loppuun vielä pentusaastetta (anteeksi pentukuumeiset!). Kävimme tosiaan sunnuntaina katsomassa Heppusen pentuja ja eilen Ellan luona kurkkimassa Whirling's-lapsukaisia. Sanotaanko, että minua ei kannattaisi päästää näiden ihanien pikkumassujen luokse, sillä ottaisin ne aivan mielelläni taskuun ja veisin kotiin ;).

Whirling's pentuja:

Hellin pennut:

Tämän ällösöpöilyn myötä päätän blogitekstin pentujen tuoksuisiin tunnelmiin! Palaamme viimeistään reilu viikon päästä Tervakosken jälkeen!

Terveisin
Anni, Penni, Helli (Hämeenlinnasta) ja hoidossa oleva Mansikka-Manta (Heppusen äiti).